Puut viilentävät kaupungeissa ja toimivat hiilinieluina – mutta vain, jos asuinalueiden latvuspeitto on riittävä. Tutkijoiden kartat osoittavat, miten huimia eroja puuston määrässä on pääkaupunkiseudulla.
Kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja luontokadon eteneminen ovat globaaleja haasteita, joihin tarvitaan kiireellisesti ratkaisuja. Viherryttäminen ja esimerkiksi puuston turvaaminen ovat monihyötyisiä keinoja lisätä hiilensidontaa, lieventää kaupunkitulvia ja helleaaltoja ja tukea sekä ihmisten että muiden lajien hyvinvointia. Vaikka puiden hyödyt tunnetaan jo laajasti, niiden asema on kuitenkin uhattuna kaupungeissamme: puiden määrä vähenee, niitä kaadetaan ja vaurioitetaan eikä uusille puille varata aina riittävästi tilaa.
Aallon tutkijat professori Ranja Hautamäki ja tutkijatohtori Antti Kinnunen haluavat ilmaista huolensa kaupunkipuuston tulevaisuudesta ja tuoda näkyväksi puuston määrää ja jakautumista pääkaupunkiseudulla. Samalla he tuovat esille myös puuston tuottamia hyötyjä ja keinoja, miten vaalia tätä tärkeää puuomaisuutta.
Tutkijat ovat julkaisseet osana Co-Carbon-hanketta latvuspeittokartaston ja kaupunkipuumanifestin, joka korostaa kaupunkipuustoa kriittisenä infrastruktuurina. Kartaston perusteella asukkaat voivat saada selville, miten paljon puustoa heidän kaupunginosassaan ja asuinkorttelissaan on. Kartasto paljastaa, että ylimmillään kaupunginosien latvuspeitto yltää 70 prosenttiin kun taas toisissa jäädään vain 4 prosenttiin. Vertailukohtana voidaan pitää kansainvälistä suositusta, jonka mukaisesti kaupunginosien latvuspeiton tulisi olla vähintään 30 prosenttia ja tätä perustellaan nimenomaan helleaaltojen lieventämisen ja myös terveys- ja hyvinvointihyötyjen näkökulmasta.
Lisätietoja:
Maisema-arkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki, ranja.hautamaki@aalto.fi
Tutkijatohtori Antti Kinnunen, antti.e.kinnunen@aalto.fi
Kuva: Ranja Hautamäki