Osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Ilmastonmuutos- ja ihminen (CLIMATE) -ohjelmaa, CO-CARBON hankkeelta pyydettiin elokuussa 2024 kommentteja Euroopan alueiden komitean kokoamaan lausuntoluonnokseen liittyen EU:n ilmastopolitiikan tulevaisuuteen. Tässä blogissa jaamme tuolloin keräämämme huomiot niistä toimista, joita tulisi EU:n tasolla tehdä, mikäli kaupunkiluonnon monihyötyisyys ilmastoratkaisuna otetaan vakavasti. Blogin lopusta löytyvät myös kalvot, joissa sama sisältö ilmaistaan vielä tiiviimmässä muodossa.
Kaupunkiluonto, jota on riittävästi ja joka voi hyvin, on kustannustehokas tapa samanaikaisesti hillitä ilmastonmuutosta, edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista ja tukea luonnon monimuotoisuutta sekä ihmisen hyvinvointia ja terveyttä (Raymond et al 2023). Kaupunkiluonto monihyötyisenä ilmastoratkaisuna tulee huomioida kaupunkeja koskevassa päätöksenteossa ja sitä ohjaavassa kansallisessa lainsäädännössä nykyistä kattavammin (Hautamäki et al 2023). Kansallisen toimeenpanon tehostaminen edellyttää, että kaupunkiluonto sisällytetään nykyistä paremmin EU:n politiikkaohjaukseen.
Kaupunkiluontoa sivuavia strategioita ja direktiivejä on, mutta silti kaupunkiluonto ja sen moninaiset hyödyt jäävät suurelta osin huomiotta. Politiikka on myös siiloutunutta, esimerkiksi ilmastotoimissa keskitytään usein joko hillintään tai sopeutumiseen. Ilmastopolitiikka ei myöskään aina kytkeydy luonnon monimuotoisuuteen, vaikka näillä on syvällinen yhteen kytkentä (Hautamäki et al 2024b). Hillinnän osalta keskitytään ymmärrettävästi päästöjen vähentämiseen, mutta hiilinegatiivisuuden saavuttaminen edellyttää myös hiilinieluja. Uusimman tutkimustiedon perusteella luonnollisilla hiilinieluilla on merkitystä myös kaupunkiympäristössä (Havu et al 2024). Kuitenkin ilmastosuunnitelmia ohjaavista ohjeistuksista, kuten SECAP (Sustainable Energy and Climate Action Plan) ja SEAP (Sustainable Energy Action Plan), hiilinielut ja kaupunkivihreä puuttuvat lähes kokonaan, ohjeistusten keskittyessä energian ja liikenteen päästövähennyksiin. Kaupunkiluonto ja sen hiilivarastot jäävät suurelta osin huomiotta myös esimerkiksi valmisteilla olevasta maaperädirektiivistä, joka käsittelee pääasiassa maatalouden kysymyksiä. Samoin esimerkiksi hiilen poistoa koskeva sertifikaatti keskittyy maatalouteen ja teollisuuteen.
Ennallistamisasetus on lupaava keino yhdistää ilmasto- ja luontotavoitteita myös kaupunkiekosysteemeissä (artikla 8), mutta tavoitteet ovat vain määrällisiä, vailla tarkempia laadullisia kriteerejä (Hautamäki et al 2024 a). Lisäksi asetus viittaa kaupunkivihreän riittävään tasoon määrittelemättä tätä tarkemmin. Ennallistamisasetuksen toimeenpanon seuranta keskittyy kansalliseen tasoon kaupunki- ja kaupunkiseutumittakaavaan ottamatta kantaa tarkemmin kaupunkivihreän paikallisesti, esimerkiksi kaupunginosa- tai korttelitasolla. Jotta kaupunkiluonto voi tuottaa ilmastohyötyjä ja muita ekosysteemipalveluja, tulee kuitenkin kiinnittää huomiota luonnon tasa-arvoiseen jakautumiseen kaikkialle kaupungeissa, jopa korttelien tasolla (Leppänen et al 2024).
Kaupunkiluonto ja sen moninaiset hyödyt tulee huomioida esimerkiksi EU:n maaperää koskevissa tavoitteissa sekä hiilen poistamisen sertifioinnissa. Esitämme myös, että ennallistamisasetuksessa kaupunkiluonnon riittävyydelle pitäisi olla tarkemmat laadulliset ja kaupunkiluonnon tasa-arvoisen jakautumisen varmistavat kriteerit, sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen kannalta. Toimeenpanon osalta on jätetty jäsenvaltioille paljon liikkumavaraa, mutta olisi tärkeää, että EU varmistaa, että toimeenpanon tueksi annetaan tutkimustietoa kaupunkivihreän monista hyödyistä. Monihyötyiset ilmastotoimet tulisi tunnistaa paremmin myös rahoituksessa ja kannustaa niihin.
Tiivistelmä kalvoilla englanniksi: Co-benefits of urban nature as EU level climate solution
Kuva: Mari Ariluoma
Lähteet:
Hautamäki, Ranja; Järvi, Leena; Ariluoma, Mari; Kinnunen, Antti; Kulmala, Liisa; Lampinen, Jussi; Merikoski, Tiina; Tahvonen, Outi (2023) Carbon-smart urban green infrastructure as a climate solution. Policy Brief. Available: https://cocarbon.fi/en/research/recommendations/
Hautamäki, R., Heinilä, A., Moilanen, A., Rajaniemi, J. (2024a). Ekologinen kytkeytyvyys ja luonnon monimuotoisuus alueidenkäytön suunnittelussa. Suomalainen Tiedeakatemia. Available: https://acadsci.fi/tiede-ja-paatoksenteko-kategoria/ekologinen-kytkeytyvyys-tietokooste/
Hautamäki, R., Puustinen, T., Merikoski, T., & Staffans, A. (2024b). Greening the compact city: Unarticulated tensions and incremental advances in municipal climate action plans. Cities, 152, 105251-. https://doi.org/10.1016/j.cities.2024.105251
Havu M., Kulmala L., Lee H.S., Saranko O., Soininen J., Ahongshabam J. and Järvi L. (2024). CO2 uptake of urban green in a warming Nordic city. Urban Forestry and Urban Greening 94, 128261, https://doi.org/10.1016/j.ufug.2024.128261.
Leppänen, P.-K., Kinnunen, A., Hautamäki, R., Järvi, L., Havu, M., Junnila, S., & Tahvonen, O. (2024). Impact of changing urban typologies on residential vegetation and its climate-effects – A case study from Helsinki, Finland. Urban Forestry & Urban Greening, 96, 128343-. https://doi.org/10.1016/j.ufug.2024.128343
Raymond C.M., Lechner A., Havu M., Jalkanen J., Lampinen J., Garcia-Antúnez O., Olafsson A., Gulsrud N., Kinnunen A., Backman L., Kulmala L. and Järvi L. (2023). Spatially identifying where nature-based solutions can offer win-wins for carbon mitigation and biodiversity based on diverse values and knowledge systems. npj Urban Sustainability 3:27, https://doi.org/10.1038/s42949-023-00103-2.