Kaupunkiympäristön kasvillisuus syntyy puiden, pensaiden ja nurmikoiden muodostamasta kokonaisuudesta. Kaupunkikasvillisuuden hiilivaraston arvioinnissa käytetään usein metsissä mitattua tietoa. Kaupunkiympäristö poikkeaa kuitenkin kasvupaikkana metsistä, sillä niissä käytetään paljon pienikokoisia pensaita ja uudet istutukset rakennetaan tuotteistettujen kasvualustojen varaan.
Kaupunkivihreän hiilivarastoihin on viime vuosina kiinnitetty tutkimuksessa yhä enemmän huomiota erityisesti kaupunkimetsien ja puiden osalta. Yksittäisten kasvityyppien hiilenvarastointikykyä on kuitenkin tutkittu vähän. Pensaat ovat yksi käytetyimmistä kasvillisuustyypeistä rakennetussa ympäristössä, minkä vuoksi niiden hiilenvarastointikyvystä on tärkeää saada tarkempaa tietoa.
Juuri julkaistussa tutkimuksessa mitattiin eräiden yleisesti käytettyjen rakennetun ympäristön pensaiden todellinen kuivapaino, jonka perusteella voidaan arvioida pensaisiin varastoituneen hiilen määrä. Tuloksia voidaan käyttää paitsi näiden lajien todellisen hiilen varastointikyvyn arviointiin, myös tarkentamaan käytössä olevia hiilimalleja, pistepilvipohjaisia arvioita eri alueiden hiilivarastoista sekä kasvillisuuden ympäristöselosteiden (Environmental Product Declaration, EPD) kehittämiseen elinkaariarvioinnissa.
Tutkimukseen valittiin kymmenen yleisesti rakennetussa ympäristössä käytettyä pensaslajia. Kaikki mitatut pensaat olivat täysikasvuisia ja yhtenäisellä istutusalueella kasvavia. Lisäksi niiden hoitohistoria oli tiedossa. Mitattavat pensaat valittiin sattumanvaraisesti istutusalueelta. Pensaat esikuivattiin ja paloiteltiin muutaman viikon huonekuivatuksen jälkeen. Pensaista eroteltiin maanalaiset ja maanpäälliset osat ja ne kuivattiin uunissa kuivapainon määrittämiseksi.
Pensaiden kokonaisbiomassa vaihteli suuresti, pienimmän pensaan painaessa vain 0,09 kg ja suurimman painaessa yli 37 kg. Joillakin lajeilla, kuten keltavuohenkuusamalla (Diervilla lonicera), juuret painoivat enemmän kuin maanpäälliset osat, mikä korostaa maanalaisen hiilivaraston merkitystä (Kuva 1).
Mitatut pensaat lukeutuivat suunnittelutyössä käytettyihin karkeisiin kokoluokkiin eli pieniin, keskikokoisiin ja suuriin. Mittaustulosten perusteella tarkennettiin luokittelua. Hiilen määrää tarkasteltiin sekä kokoluokittain että suhteutettuna pinta-alaan (Kuva 2). Pinta-alaan perustuvat luvut on laskettu yleisesti käytettyjen istutustiheyksien mukaan. Tulokset osoittavat, että pienet pensaat varastoivat neliömetriä kohden lähes yhtä paljon hiiltä kuin suuret pensaat. Suunnittelutyössä onkin hyvä muistaa, että pienet pensaat, joilla on voimakas juuristo, ovat hiilen varastoinnin näkökulmasta arvokas lisä hiiliviisaaseen kaupunkivihreään.
Tutkimuksessa käytetty kokoluokittelu tarjoaa työkalun erityisesti maisemasuunnittelijoiden ja -arkkitehtien tarpeisiin, sillä se noudattelee jo käytössä olevaa ryhmittelyä. Vaikka rakennusprojektien ympäristövaikutuksia arvioidaan yleisesti elinkaarianalyysien avulla ja rakennustuotteille on saatavilla ympäristöselosteita, tällaisia selvityksiä ei ole vielä kehitetty ’’eläville tuotteille’’, kuten kasveille tai kasvualustalle. Kaupunkivihreän ympäristöselosteet mahdollistaisivat kasvillisuuden roolin entistä tehokkaamman integroinnin osaksi rakennusprojektien kokonaispäästöjen vähentämistä.
Ympäristöselosteiden kehittämiseen tarvitaan jatkossa kuitenkin kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, joka huomio paitsi kasvin hiilivaraston, mutta myös koko elinkaaren aikana syntyvät päästöt. Tämä sisältäisi taimien kasvatuksen, istutuksen, hoidon ja kasvualustan hajoamisesta syntyvät päästöt sekä elinkaaren lopun, kuten kasvin poistamisen ja sen jatkokäsittelyn. Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavatkin pohjatietoa pensaiden ympäristöselosteiden kehittämiseen.
Linkki tutkimukseen: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1618866724003583
Teksti: Taika Tommila
Aloituskuva: Mari Ariluoma