Marraskuun alussa järjestetyssä webinaarissa esittelimme CO-CARBON hankkeessa kehittämämme viherkertoimen hiililaskurin, eli hiilikertoimen, joka tuo kaupunkivihreän hiilinielupotentiaalin arvioinnin osaksi viherkerroinlaskentaa. Lisäksi tilaisuudessa kaupunkien edustajat kertoivat ajankohtaisia kuulumisia viherkertoimesta.
Tonttikohtainen viherkerrointyökalu on käytössä jo lukuisissa kaupungeissa Suomessa. Työkalu kuvaa tontin tai korttelin vihertehokkuutta, eli sitä kuinka paljon tontilla on erilaisia kasvillisuuspintoja ja sadevesiä viivyttäviä ratkaisuja suhteessa tontin pinta-alaan. Menetelmä on osoittautunut toimivaksi tavaksi ohjata kaupunkivihreän lisäämistä tonteilla. Työkalua myös kehitetään jatkuvasti eri tahoilla.
Eri kaupungeilla on ollut kehittämistyössä erilaiset painotukset. CO-CARBON hanke on kehittänyt hiilikerrointa yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. Tutkija ja maisema-arkkitehti Mari Ariluoman webinaarissa esittelemä uusi hiilikerroin sisältää tietoa eri kasvillisuustyyppien ja niiden kasvualustojen hiilensidontakyvystä 50 vuoden aikajänteellä tarkasteltuna, kuvaten, millainen hiilinielu ja -varasto kokonaisuudesta syntyy. Hiilikertoimen numeerinen data perustuu pitkälti Liisa Kulmalan Ilmatieteen laitoksella vetämän työpaketin tuloksiin.
Ariluoma nosti esiin, että kaupunkien viherrakenteesta merkittävä osuus muodostuu tonttivihreästä. Tonttikasvillisuus on myös olennainen osa rakennetun ympäristön hiilinieluja. Rakennetun ympäristön hiilinieluilla on suuri merkitys– esimerkiksi Helsingissä niiden osuus on noin puolet kokonaishiilinieluista (kts. myös HS Mielipidekirjoitus). Ariluoma muistutti, että viherympäristön kehittämisessä ei ole kyse rakentamisen päästöjen kompensaatiosta, sillä siihen tontin hiilinielut eivät mitenkään riitä. Tarkoituksena on sen sijaan luoda positiivista ilmastovaikutusta, eli keskittyä siihen, miten olemassa olevaa luontoa voidaan rakentamisen lomassa säästää ja lisätä uutta hiiliviisasta vihreää eli tehostaa hiilensidontaa ja minimoida rakentamisen negatiivisia ympäristövaikutuksia.
Ariluoman tekemät hiilikertoimen mallilaskennat erilaisilla pihoilla osoittavat, että korkea viherkerroin usein tarkoittaa että myös hiilikerroin, eli tontin hiilinielu suhteessa pinta-alaan voi olla korkea. Tällaisella pihalla on paljon tilaa kasvillisuudelle, paljon istutettavaa isokokoista puustoa, niitty- ja nurmialueita, suhteessa vähemmän pensasistutuksia, eikä sillä ole kansirakenteita. Toisaalta suhteellisen hyvän viherkertoimen saavuttaneista tonteista löytyi myös kohteita, joissa hiilikerroin on matala ja jopa negatiivinen, eli viherrakenteet toimivat nielun sijaan päästölähteenä. Hiililaskurin avulla voi testata millaisilla ratkaisuilla tontin hiilinieluja voidaan kasvattaa. Hiilikertoimen tulokseen vaikuttavat merkittävästi kasvualustan päästöt, jotka on tällä hetkellä laskettu suositusten mukaisella kompostipohjaisella kasvualustatuotteella. Jatkossa laskuriin voisi sisällyttää erilaisia kasvualustavaihtoehtoja. Esimerkiksi kierrätyskasvualustoilla hiilinielut voisivat näyttäytyä merkittävästi parempina.
Helsingin kaupungin Ilmastoyksikön projektipäällikkö Kajsa Rosqvist kertoi, että Helsingin tonttikohtaista viherkerrointyökalua päivitetään ensisijaisesti ohjaamaan ja vahvistamaan ilmastonmuutokseen sopeutumista, luonnon monimuotoisuutta ja hiilinieluja. Työssä tarkastellaan tavoitetason kiristämisen mahdollisuuksia kaikkien eri maankäyttöluokkien osalta.
Espoon viherkerrointyökalun luontolaskurin tavoitteena on turvata ja lisätä luonnon monimuotoisuutta pihaympäristöissä samalla, kun kaupunki kasvaa ja kehittyy. Maisema-arkkitehti Aino Leskisen mukaan luontolaskuria tarvitaan, koska viherkerroin itsessään ei vielä takaa luonnon monimuotoisuutta tukevien ratkaisujen toteutumista pihoilla. Tämä tulee esiin monissa tilanteissa, joissa tontin viherkerroin on korkea, mutta luontokerroin ei täytäkään tavoitetasoa. Luontolaskurista on pyritty tekemään mahdollisimman helppokäyttöinen.
Erikoissuunnittelija Anna Levonmaa Tampereen kaupungilta käsitteli viherkerroinmenetelmän ohjausvaikutuksia. Hänen mukaansa menetelmän avulla syntyy nykyisin huomattavasti vihreämpiä ja ammattitaitoisemmin suunniteltuja pihoja sekä paremmin suunniteltua tonttien liittymistä ympäristöön. Nykymallissa haastavia ovat mm. pysäköintialueet ja niiden kasvillisuuden takaaminen. Vaikeaa on myös puiden säilyttäminen pihoilla ja erityisesti tiiviillä alueilla arvopuiden säilyttäminen on määrättävä erikseen. Lisäksi toteutuneita pihoja on vasta vähän ja seuranta vasta kehittymässä, minkä takia viherkerroinmenetelmän vaikutuksista ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa. Menetelmää kuitenkin kehitetään saatujen kokemusten ja palautteiden pohjalta.
Pienemmän kunnan puheenvuorossa kaavoitusarkkitehti Anniina Lehtonen Kirkkonummelta nosti esiin tärkeitä kysymyksiä. Tällä hetkellä ei ole lainkaan selkeää, kuinka pienen kunnan tai kaupungin tulisi toimia, kun tahtoo viherkertoimen käyttöönsä. Kehen tulisi olla yhteydessä, kuka tarjoaisi käyttöönottoon tukea? Kenen työkalusta kannattaisi aloittaa? Miten pienen kunnan tulisi tämä resursoida? Mitä olisivat sopivat viherkertoimen eri ulottuvuuksien vaatimustasot pienen kunnan kontekstissa? Kuntaliiton kommenttipuheenvuorossa kehittämispäällikkö Anne Jarva pohti, että Kuntaliitto voisi ottaa tässä jonkinlaista roolia ja oli kiinnostunut jatkamaan tämän hahmottelua. Samoin Viherympäristöliiton Liisa Hyttinen löysi viherkertoimen kehittämisestä paljon yhteyksiä liiton strategiseen työhön.
Lopuksi keskustelimme viherkertoimen tulevaisuudesta. Vaikuttaa siltä, että kiinnostusta kansallisen viherkertoimen kehittämiseen löytyy. Kansallisen työkalun tulisi olla tarpeeksi joustava, jotta se sallisi kaupunkien omat painotukset, sekä soveltamisen esimerkiksi pienemmän kunnan tarpeisiin. Viherkertoimen kehitystyö jatkuu monella saralla, hiilikertoimen osalta seuraavat askeleet ovat erillinen hiilikerroinlaskuri sekä siihen liittyvät politiikkasuositukset, jotka julkaistaan keväällä 2025.
Webinaarin keskeisten esitysten kalvot löytyvät täältä.
Kuvat: Töölönlahti, Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto