Eduskuntavaalien kynnyksellä on paikallaan kääntää huomio kansalliseen ilmastopolitiikkaan ja lainsäädäntöön, joilla voidaan vaikuttaa kaupunkivihreään. Kysyimme viime joulukuun Puuttuuko ilmastokeskustelusta kaupunkivihreä? -webinaarissa, millä keinoin kaupunkivihreä saataisiin vahvemmin osaksi ilmastotyötä. Osallistujat valitsivat annetuista vaihtoehdoista tärkeimmäksi keinoksi juuri lainsäädännön ja kansallisen ohjauksen tuen (27 % vastauksista, yhteensä 20 vastausta).
Olemme CO-CARBON-hankkeessa samoilla linjoilla vastaajien kanssa: kansallinen ohjaus ja lainsäädäntö luovat pohjan ilmastopolitiikalle ja myös edellytyksille, että kaupunkivihreästä tulisi keskeisempi osa kaupunkien ilmastoratkaisujen palettia. Tästä syystä olemme hankkeessa seuranneet tiiviisti lainsäädännön kehittymistä ja osallistuneet erilaisten laki- ja asetusluonnosten kommentointiin antamalla niistä lausuntoja.
Kaavoitus- ja rakennuslaissa olisi tunnistettava kasvillisuuden ja maaperän merkitys hiilinieluina
Tutkija Mari Ariluoma ja professori Ranja Hautamäki osallistuivat Viherympäristöliiton lausunnon laatimiseen kaavoitus- ja rakennuslain ehdotuksesta vuonna 2021. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat lakiuudistuksen keskeisiä tavoitteita. Painotimme kannanotossamme viherrakenteen merkitystä tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Pidimme lakiehdotuksessa esitettyä viherrakenne-käsitettä hyvin tärkeänä parannuksena ja korostimme sen sisällyttämistä kaikille kaavatasoille. Viherrakenteen tuottamat ilmastohyödyt tulisi ottaa huomioon ilmastovaikutusten arvioinnissa, sekä kaavoituksessa että rakentamisessa. Esimerkiksi kaavoituksen ilmastovaikutusten arvioinnissa ja rakennushankkeen ilmastoselvityksessä on tunnistettava kasvillisuuden ja maaperän merkitys hiilinieluina. Kaupunkivihreän merkitys ei myöskään rajoitu sen ilmastonmuutosta hillitseviin ja sitä sopeuttaviin ominaisuuksiin. Ilmastovaikutusten ohella olisi otettava huomioon myös viherrakenteen tuottamat muut hyödyt luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille.
Taustaa: Nykyisen vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisesta (kaavoitus- ja rakennuslaki) järjestettiin lausuntokierros loppuvuodesta 2021. Myöhemmin rakentamislaki irrotettiin lakikokonaisuudesta ja se hyväksyttiin eduskunnassa 22.2.2023. Muuta alueidenkäyttöä laajemmin muuttava lakiesitys jää seuraavan hallituksen tehtäväksi.
Ilmastolaissa luodaan edellytykset kaupunkien hiilinielutavoitteille
Professori Leena Järvi osallistui ilmastolakiehdotusta koskevaan lausuntoon osana Ilmakehän ja ilmaston osaamiskeskusta (ACCC), joka on Suomen Akatemian Lippulaivaohjelma. Lausunnossa painotettiin kaupunkien tärkeää roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, sillä suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kaupunkialueilla.
Toimme esille kannanotossamme erityisesti kaupunkiluonnon hiilinielun merkityksen kaupunkien ilmastotavoitteissa osana kaupunkiluonnon moninaisia ilmasto-, ympäristö- ja hyvinvointihyötyjä. Lisäksi korostimme sitä, että maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmien tulisi tunnistaa paremmin rakennetut viheralueet. Vaikka IPCC:n luokittelut ei pidä rakennettuja kaupunkiviheralueita huomioonotettavina hiilivarastoina, niiden hiilensidonta- ja varastointipotentiaali on kuitenkin ajankohtaisten tutkimustulosten mukaan merkittävä.
Taustaa: Uusi ilmastolaki tuli voimaan heinäkuussa 2022 korvaten aikaisemman lain vuodelta 2015. Uuden lain tavoitteena on varmistaa, että Suomi saavuttaa tavoitteidensa mukaisesti hiilineutraaliuden vuonna 2035 ja sen jälkeen hiilinegatiivisuuden. Uusi laki laajeni koskemaan myös maankäyttösektorin eli maankäytön, metsätalouden ja maatalouden päästöjä sekä sisältää ensimmäistä kertaa hiilinielujen vahvistamisen tavoitteen.
Rakennushankkeen ilmastoselvityksessä tulee ottaa huomioon kasvillisuuden ja maaperän hiilinielu
Tutkija Mari Ariluoma ja professori Ranja Hautamäki ovat olleet laatimassa Viherympäristöliiton ja Suomen maisema-arkkitehtiliiton lausuntoja vuonna 2021 ja 2022 koskien ympäristöminiteriön asetusta rakennuksen ilmastoselvityksestä. Uuden rakentamislain myötä rakentamislupaa varten vaaditaan tulevaisuudessa ilmastoselvitys, josta käy ilmi rakennuksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Pidimme myönteisenä sitä, että vuoden 2022 ehdotukseen oli sisällytetty istutettava puusto ja sen sisältämä hiilinielu.
Halusimme kuitenkin nostaa esille myös olemassa olevan kasvillisuuden ja maaperän, jotka puuttuivat asetusehdotuksesta. Maaperän ja kasvillisuuden säilyttäminen ja hyödyntäminen rakennuspaikalla on tehokkain keino turvata hiilinieluja. Tällaisenaan asetus saattaa pahimmassa tapauksessa jopa kannustaa olemassa olevien puiden kaatamiseen uusien puiden tieltä. Olemme tietoisia olemassa olevan kasvillisuuden ja maaperän laskentamenetelmien haasteista, mutta pidämme silti tärkeänä näiden näkökohtien huomioonottamista.
Kansallisessa ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmassa on tunnistettava vihreän infrastruktuurin monihyötyisyys
Professori Ranja Hautamäki ja tutkija Outi Tahvonen antoivat CO-CARBON-hankkeen nimissä lausunnon kansallisesta ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmasta 2030, joka oli kommentoitavana syys-lokakuussa 2022. Toimme esille lausunnossamme, että vihreän infrastruktuurin ja muiden luontopohjaisten ratkaisujen merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisessa pitäisi ottaa huomioon suunnitelmassa nykyistä vahvemmin.
Vihreä infrastruktuuri on monihyötyistä; se on kustannustehokas ratkaisu esimerkiksi kaupunkien tulva- ja hellevarautumiseen ja samalla tuottaa hyötyä luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät ristiriidat, kuten kaupunkirakenteen tiivistämiseen liittyvät haasteet, tulisi tunnistaa nykyistä paremmin. Toimme myös esille, että vihreän infrastruktuurin luonne poikkeaa muista infrastruktuurijärjestelmistä, sillä se kehittyy ja kasvaa ajan myötä. Kaupunkivihreän elinvoimaisuuden säilyttäminen vaatii pitkäjänteistä ja määrätietoista sitoutumista ja sen pitäisi näkyä myös lyhyentähtäimen sopeutumissuunnitelmassa.
Taustaa: Maa- ja metsätalousministeriön johdolla laadittu kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma hyväksyttiin valtioneuvostossa joulukuussa 2022 ja suunnitelman toimeenpano alkaa tämän vuoden alussa. Suunnitelma on osa uuden ilmastolain mukaista kansallista ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää ja se kattaa vuoteen 2030 asti keskeiset tavoitteet ja toimet, joilla Suomessa varaudutaan ja sopeudutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
CO-CARBON-hankkeen keskeisenä tavoitteena on lisätä tietoisuutta kaupunkivihreän potentiaalista ilmastoratkaisuna sekä edistää hiilensidontaa parantavien päätösten tekemistä. Haluamme vaikuttaa myös tulevaisuudessa kansalliseen ilmastokeskusteluun ja korostaa kaupunkivihreän tuottamia ilmastovaikutuksia ja rinnakkaishyötyjä monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Seuraavalla hallituskaudella tehdään tärkeitä näitä koskevia päätöksiä, kun valmistellaan maankäytön suunnittelua ohjaavaa alueidenkäyttölakia.
(Kuva: CO-CARBON/Tiina Merikoski)