Helsinki pitää itseään vihreänä kaupunkina, mutta latvuspeittävyys ja viheralueiden määrä vaihtelee merkittävästi alueittain. Tiivis rakentaminen ei ota huomioon lähivihreän merkitystä.
HS Pääkirjoitus 28.7.24 nostaa esiin latvuspeittävyyden paikallista merkitystä jopa korttelien mittakaavassa, nojaten tuoreeseen CO-CARBON hankkeen tutkimukseen. Pääkirjoituksessa viitataan siihen, kuinka Suomen kaupungit näyttäisivät saavuttavan ja jopa ylittävän EU:n ennallistamisasetuksen latvuspeittävyydelle asoittaman tavoitteen, mutta meidän ei silti tulisi tuudittautua tyytyväisyyteen. Esimerkiksi Helsingissä latvuspeittävyys on keskimäärin 30 prosenttia, mutta tietyillä alueilla se jää alle tämän, jopa neljään prosenttiin. Tutkijat suosittavat, että latvuspeittävyyden pitäisi olla 30 prosentin tasolla kaikissa kaupunginosissa.
Lisäksi pääkirjoituksessa sohaistaan ampiaispesään, kun kyseenalaistetaan Suomen suurimpien kaupunkien ilmastosuunnitelmien ilmastotyön painopiste eli kaupunkirakenteen tiivistäminen. Tiivistäessä monihyötyiselle kaupunkivihreälle ei usein osata jättää tarpeeksi elintilaa.
Kuva: Tiina Merikoski