Kaupunkien ilmastotyössä ja sitä koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa tulisi huomioida entistä tehokkaammin luontopohjaisten ratkaisujen hiiliviisaus sekä rakennetuilla viheralueilla että kaupunkimetsissä. Hiiliviisasta päätöksentekoa tulisi tukea eri suunnittelutasoilla ja eri toimijoiden näkökulmasta aina kuntapäättäjistä ja viranomaisista yksityisiin asukkaisiin, jotta voidaan maksimoida viheralueiden potentiaali hiilinieluina ja -varastoina.
Kaupunkivihreällä – puistoilla, kaupunkimetsillä, pihoilla, puistokaduilla ja viherkatoilla – on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä sekä sen vaikutuksiin sopeutumisessa. Kaupunkivihreä varastoi ilmakehän hiilidioksidia, muokkaa paikallista ilmastoa ja edistää hulevesien hallintaa. Sen lisäksi kaupunkiluonto tarjoaa monipuolisesti muita hyötyjä: kaupunkivihreä tukee ihmisten hyvinvointia ja lisää urbaanin luonnon monimuotoisuutta. Vaikka kaupunkivihreän monet hyödyt on tunnistettu, sen potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä olisi mahdollista hyödyntää paljon nykyistä tehokkaammin.
Kaupunkien ilmastotyössä ja sitä koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa tulisi huomioida luontopohjaisten ratkaisujen hiiliviisaus – niin rakennetuilla viheralueilla kuin kaupunkimetsissäkin. Vähähiilisyys ja hiilineutraalius ovat jo kaupunkien kärkitavoitteita, mutta näiden tarkastelussa keskitytään usein rakentamisen vaikutuksiin ja ratkaisuihin. Erilaisia viherympäristöön liittyviä hiilensidonnan laskelmia on tehty, mutta pääpaino näissä on usein kaupunkimetsissä ja muun kaupunkivihreän rooli ja merkitys on jäänyt vähemmälle huomiolle tai jopa sivuutettu kokonaan. Rakennetun kaupunkivihreän osalta tarvitaankin lisämittauksia ja uusia mallintamismenetelmiä. Hiiliviisauden huomioonottaminen edellyttää myös uusia suunnittelumenetelmiä ja viherrakentamisen ja hoidon käytäntöjä.
CO-CARBON-hanke tuottaa suunnittelun ja päätöksenteon tueksi kaivattua tutkimustietoa ja kehittää menetelmiä, jotka tehostavat kaupunkivihreän potentiaalia hiilinieluina ja -varastoina. Hankkeessa mitataan sekä kaasunvaihtoa että maaperän hiilivarastoja erilaisilta viheralueilta kuten nurmikoilta, niityiltä, PUISTOISTA ja katupuualueilta. Mittauksien avulla tutkijat kehittävät kaupunkeihin sopivia prosessipohjaisia hiilenkierto- ja ilmastomalleja, joiden avulla pystytään arvioimaan erilaisten viheralueiden hiilensidontakykyä ja varastoja mahdollisimman tarkasti yhdessä muiden ilmastohyötyjen kanssa. Mallisimulaatiot ovat oleellisia tutkimuksen kannalta, sillä ne antavat tietoa hiilensidonnasta laajemmilta alueilta kuin mitä mittaukset pystyvät kattamaan. Sen lisäksi, että niillä pystytään tutkimaan olemassa olevien viheralueiden hiilenkiertoa, ne mahdollistavat hiilenkierron tutkimuksen myös tulevaisuudessa ja siten esimerkiksi vasta suunnitteilla olevien viheralueiden hiilenkiertoa voidaan arvioida.
CO-CARBON-hankkeessa tutkitaan ja kehitetään myös kaupunkisuunnittelun ja viherrakentamisen ja hoidon käytäntöjen hiiliviisautta. Hyvänä esimerkkinä on monissa kaupungeissa jo käytössä oleva viherkerroin-laskuri, jossa voitaisiin nykyistä paremmin ottaa huomioon myös hiilensidonta. Myös elinkaarilaskenta vaatii kehittämistä. Elinkaarilaskelmia on tehty pitkään rakennusprojekteihin liittyen, mutta kaupunkivihreän osalta menetelmät ovat puutteellisia ja myös haasteellisia, sillä kasvillisuuden kasvu ja sen jatkuva muutos on vaikeasti mallinnettavissa. Hiiliviisaita ratkaisuja tulee ottaa huomioon nykyistä paremmin myös viherrakentamisen ja hoidon käytännöissä ja valtakunnallisissa ohjeistuksissa.
Hiilensidontaa voidaan tehostaa monella päätöksenteon tasolla. Kaupunkiluonnon hiilensidonnan kysymykset liittyvät jokaisen arkeen – puistojen ja kaupunkien virkistysalueiden käyttäjinä, taloyhtiöiden asukkaina, puutarhaharrastajina ja kaupunkiviljelijöinä, viheralan ja suunnittelun ammattilaisina tai kaupunkien valtuutettuina. Hiiliviisasta päätöksentekoa tulisi tukea eri suunnittelutasoilla ja eri toimijoiden näkökulmasta aina kuntapäättäjistä ja viranomaisista yksityisiin asukkaisiin, jotta voidaan maksimoida viheralueiden potentiaali hiilinieluina ja -varastoina.