Helsingistä laaditut erilaiset skenaariot kaupungin kasvun ja kaupunkivihreän yhteensovittamisesta osoittivat, että viherryttämisellä on melko pieni vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Lisäksi viherryttäminen edellyttäisi kaupunkirakenteen huomattavaa tiivistämistä.
EU:n ennallistamisasetus tavoittelee luontokadon pysäyttämistä kaupungeissa, mutta tuore tutkimus osoittaa, että asetuksen keskittyminen kaupunkivihreän määrällisiin kriteereihin ei johda merkittävään parannukseen. Sen sijaan tutkijat korostavat, että luonnon monimuotoisuuden parantaminen edellyttää ekologisen laadun kehittämistä. Niinpä kaupunkivihreän laatukriteerit tulisi ottaa osaksi kansallista ennallistamissuunnitelmaa.
Luontokato ja ilmastonmuutos etenevät, ja kaupunkien kasvaessa ongelmat vain pahenevat entisestään. Viherryttämisen ja ekologisen ennallistamisen merkitys kasvaa etenkin voimakkaasti kasvavilla kaupunkiseuduilla. EU:n hyväksymä ennallistamisasetus korostaa kaupunkien kaupunkivihreän ja latvuspeitteen merkitystä niin ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjunnassa kuin luonnon monimuotoisuuden edistämisessä.
Monialaisessa Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin osana CO-CARBON-hanketta, miten erilaiset viherryttämisen ja maankäytön skenaariot vaikuttivat Helsingissä luonnon monimuotoisuuteen ja hiilinieluihin. Tutkimus osoittaa, että ennallistamisasetuksessa asetetut määrälliset tavoitteet vihreän lisäämisestä eivät riitä kääntämään kehitystä selvästi myönteiseen suuntaan.
Tutkijat havaitsivat, että ennallistamisasetuksen vähimmäisvaatimusten mukaisessa skenaariossa luonnon monimuotoisuus heikentyisi kaupunkitasolla vähemmän kuin tavanomaisen kaupunkikehityksen mukaisessa skenaariossa, mutta lopputuloksena olisi silti monimuotoisuuden selkeä lasku. Sen sijaan ennallistamisasetuksen alkuperäiseen tavoitteeseen – kokonaisheikentymättömyyteen – tähtäävä viherryttämisskenaario lisäisi hieman monimuotoisuutta kaupunkitasolla. Tämä johtaisi kuitenkin kaupunkirakenteen huomattavaan tiivistymiseen, mikä vähentäisi lähivihreää ja voisi myös pahentaa ilmastonmuutoksen paikallisia vaikutuksia, kuten helleaaltojen voimakkuutta.
”Ennallistamisasetuksen toimeenpano edellyttää kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua ja eri näkökulmien yhteensovittamista: miten esimerkiksi vastataan väestönkasvuun ja samalla turvataan monihyötyinen viherrakenne? Tämä vaatii strategista, poikkihallinnollista päätöksentekoa, jossa huomioidaan sekä vihreän määrä että laatu”, sanoo artikkelin pääkirjoittaja, tutkijatohtori Antti Kinnunen Aalto-yliopistosta.
Hehtaari nurmikkoa tai metsikköä laadultaan erilaiset
Ennallistamisasetuksen vaikutuksia kaupunkeihin ei ole kansainvälisestikään juuri tutkittu – Suomessa tutkimus on ensimmäinen laatuaan. Tutkijat korostavat, että pelkkien pinta-alatavoitteiden sijaan tarvitaan myös ekologisen laadun kehittämistä.
Erityyppiset, laadultaan hyvin vaihtelevat alueet lasketaan asetuksessa samanarvoisiksi, vaikka hehtaari nurmikkoa ja metsikköä ovat ekologiselta laadultaan aivan erilaisia. Myös hiilinielujen tukeminen edellyttää ymmärrystä kaupunkivihreän laadusta, sillä eri kasvillisuustyypeillä on hyvin erilainen hiilinielupotentiaali.
Lisäksi kaupunkivihreän tuottamat keskeiset hyödyt voivat erota huomattavastikin erilaisten kaupunkialueiden ja -ympäristöjen välillä. Tutkimus tuo myös esille, että luonnon monimuotoisuutta ja ilmastohyötyjä on pyrittävä edistämään rinnakkain, ja tunnistettava samalla tilanteet, joissa tavoitteet eivät kohtaa. Esimerkiksi avointen biotooppien metsittäminen nielujen parantamiseksi heikentää niiden monimuotoisuusarvoja.
Tutkijat suosittelevat, että kaupunkivihreän laatukriteerit sisällytetään parhaillaan laadittavaan kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan. Samalla he muistuttavat, että vaikka ennallistamisasetuksen mukainen seuranta on kansallisella ja seututasolla, luontohyödyt samoin kuin sitä koskevat toimenpiteet tapahtuvat paikallisella tasolla. Tämä vaatii kaupungeilta luonnon monimuotoisuuden sekä luontohyötyjen huomioonottamista yleiskaavatasolta aina puistojen, katuistutusten ja pihojen toteutukseen asti.
Kuva: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto