Kaupunkitutkimuksen päivät järjestettiin huhtikuun lopussa Tampereella. Päivillä oli ennätysmäärä mielenkiintoisia työryhmiä liittyen ohjelman teemaan Kestävä kaupunki.
CO-CARBON-hankkeen työryhmä kokosi mielenkiintoisia puheenvuoroja otsikolla Hiiliä ja ihmisiä – kaupunkiluonto osaksi kaupunkien ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Kutsuimme työryhmään eri alojen edustajia sekä tutkimuksen että praktiikan piiristä tarkastelemaan kaupunkiluonnon merkitystä osana kaupunkien ilmastoviisautta ja kestävyyshaastetta. Keskeisenä tavoitteena oli keskustella kaupunkiluonnon hiilensidontaan ja -varastointiin liittyvistä tutkimustarpeista ja arviointimenetelmistä sekä pohtia, miten hiiliviisautta voidaan tehokkaammin jalkauttaa päätöksentekoon sekä suunnittelun ja viherrakentamisen käytäntöihin.
Työryhmässä kuulimme neljä mielenkiintoista puheenvuoroa. Ensimmäisenä Eeva-Maria Tuhkanen esitteli Luonnonvarakeskuksen koordinoimaa tutkimusta, jossa mallinnettiin kaupunkipuustotiedon ja i-Tree Eco -sovelluksen avulla kaupunkipuiden ekosysteemipalveluita neljässä kaupungissa (Turku, Tampere, Helsinki, Pori) ja Malmin hautausmaalla. I-Tree-menetelmän avulla on mahdollista mallintaa kaupunkipuiden hiilensidontaa, -varastointikykyä, ilmansaasteiden sidontaa sekä vältettyä hulevesien valumaa. Esityksessä painotettiin riittävän latvuspeittävyyden merkitystä – esimerkiksi Malmön kaupunki oli asettanut vähintään 25% latvuspeittävyyden tavoitteekseen.
Heikki Setälä (kuva alla) puolestaan pohti omassa puheenvuorossaan minkälainen merkitys pirstoutuneilla, pinta-aloiltaan usein pienillä kaupunkiviheralueilla on ilmastotalkoissa. Helsingin yliopiston tutkimuksessa asiaa on selvitetty Lahdessa ja Helsingissä perehtymällä puistoalueiden puuston ja maaperän kykyyn sitoa ja varastoida hiiltä. Tutkimuksessa tuotiin esille pinnoittamattoman maaperän merkittävä rooli hiilivarastona. Lisäksi osoitettiiin muun muassa, että puu- ja kasvilajilla on merkittävä vaikutus maan hiilivarastoon: havupuiden vaikutuspiirissä hiiltä sitoutui maahan yli 30% runsaammin kuin lehtipuiden ja nurmen alaiseen maahan.
Tutkijapuheenvuorojen jälkeen kuulimme käytännön kokemuksista Turussa, kun Kristina Karppi ja Miika Meretoja kertoivat, miten hiilen kierron huomioimisesta on tulossa entistä näkyvämpi osa kaupunkien viherrakenteen suunnittelu-toteutus-ylläpitoketjua ilmastojohtamisen myötä. He toivat konkreettisesti esille, miten haastavaa hiilenkierron laskenta on, kun aihepiirin tutkimusta on vielä melko vähän ja arviointimenetelmät eivät ole vakiintuneet. Turun kaupunki on mukana käynnistyvässä Kuntanielu-hankkeessa, jossa tutkitaan kuntien mahdollisuuksia käyttää maankäyttösektorin nettohiilinieluihin perustuvaa kompensointia.
Viimeisen puheenvuoron käytti tutkijatohtori Tuulia Puustinen Aalto-yliopisto. Hän on tutkinut sitä, miten maapolitiikka huomioi ilmastonmuutoksen hillitsemisen suomalaisissa kunnissa. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että maapolitiikan instrumentit ovat alihyödynnettyjä, ja niiden käyttöpotentiaali olisi huomattavasti nykyistä suurempi. Esimerkiksi tontinluovutusehtoja voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin kaupunkipuuston lisäämiseen tonteilla.
Hiiliä ja ihmisiä -työryhmän lisäksi CO-CARBONin väitöskirjatutkija, maisema-arkkitehti Mari Ariluoma osallistui keskusteluun monialaisesti tuotetun tiedon yhteensovittamisesta kaupunkisuunnittelussa Suunnittelutehtävänä Kestävä kaupunki -nimisessä työryhmässä. Mari tarkasteli esityksessään viherrakenteen roolia maankäytön suunnittelun kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta. Esitys pohjautui kahden 2010-luvun loppupuolen aluekehittämishankkeen, Oulun Hartaanselänrannan ja Tampereen Hiedanrannan, suunnitteludokumenttien analyysiin. Molemmissa hankkeissa tavoitteiden asettelu on kunnianhimoista ja viherrakenteen verkosto on tunnistettu erityisesti laadukkaan kaupunkielämän ja virkistysarvojen kannalta keskeiseksi. Eroja kahden tarkastellun hankkeen välillä löytyi etenkin luonnon monimuotoisuuden ottamisessa suunnittelun lähtökohdaksi. Keskustelussa pohdittiin pitäisikö luontoarvoja tarkastella suunnittelussa myös siitä näkökulmasta, että rakentamisen kautta voidaan parantaa luonnon tilaa, ei ainoastaan säilyttää jo olevaa. Keskustelussa nousi esiin myös viherrakenteen ohjauksen keinot, sillä viherrakenteen kokonaisuus on osittain tonteilla toteutuvien ratkaisujen varassa. Molemmissa hankkeissa onkin tarkoitus hyödyntää viherkerroin-menetelmää asemakaavoituksessa.
Puheenvuorot herättivät vilkasta keskustelua ja toivat esille aihepiirin ajankohtaisuuden ja tärkeyden. Kaupunkiluonnon, sen kasvillisuuden ja maaperän, merkitys hiilensitojana ja -varastona jää usein ilmastotavoitteiden tarkasteluissa vähäiselle huomiolle vaikka siihen liittyvät kysymykset kytkeytyvät jokaisen arkeen – puiston ja kaupunkimetsän käyttäjinä, taloyhtiön asukkaina, puutarhaharrastajina tai viheralan ammattilaisina.
Hiiliä ja ihmisiä -työryhmän esitysten tiivistelmiin voi tutustua Kaupunkitutkimuksen päivien nettisivuilla.