Ilmastonmuutos ja luontokadon eteneminen ovat globaaleja haasteita, joihin tarvitaan kiireellisesti ratkaisuja. Viherryttäminen ja esimerkiksi puuston turvaaminen on monihyötyinen keino lisätä hiilensidontaa, lieventää kaupunkitulvia ja helleaaltoja ja tukea sekä ihmisten että muiden lajien hyvinvointia. Vaikka puiden hyödyt tunnetaan jo laajasti, niiden asema on kuitenkin uhattuna kaupungeissamme: puiden määrä vähenee, niitä kaadetaan ja vaurioitetaan eikä uusille puille varata aina riittävästi tilaa. Miten pidämme huolta kaupunkipuuston tulevaisuudesta?
Miten paljon puustoa kotini lähiympäristössä on? Mikä vaikuttaa puuston määrään?
Latvuspeittokartasto tarjoaa tietoa pääkaupunkiseudun latvuspeitosta eli puuston peittämästä prosentuaalisesta osuudesta kaupungin, kaupunginosan tai korttelin pinta-alasta. Kartasto tuo esille, että puuston määrä vaihtelee suuresti kaupunginosittain pääkaupunkiseudulla. Alimmillaan, esimerkiksi Helsingin Sörnäisissä ja Kaartinkaupungissa, puustoa on alle 4 % ja ylimmillään, esimerkiksi Espoon Nuuksiossa, se on 75 %.
Latvuspeiton määrään vaikuttavat rakentamisen tehokkuus ja kasvillisuuspeitteisille alueille varattu tila. Myös kortteleiden rakenne, tonttien koko ja päällystetyn pinnan osuus vaikuttavat puuston määrään. Suuret tontit, joissa rakentaminen ja esimerkiksi pysäköinti sijoittuvat reunoille, mahdollistavat laajan piha-alueen ja puuston istuttamisen. Maanvaraisilla pihoilla puustolla on paremmat menestymismahdollisuudet kuin kansipihoilla, joilta puuttuu kosketus maaperään ja joiden rakenteiden uusiminen voi johtaa pihakasvillisuuden poistamiseen¹.
Mitä ilmastohyötyjä puusto tarjoaa?
Puilla ja niiden biomassalla sekä maaperällä on merkitystä hiilinieluina ja pitkäikäisinä hiilivarastoina, jotka karttuvat ajan myötä. Co–Carbon-hankkeen tutkimustulosten mukaan noin puolet kaupungin hiilinieluista perustuu rakennetun ympäristön viheralueisiin eli puistojen, katujen ja tonttien kasvillisuuteen². Tätä potentiaalia ei ole otettu huomioon riittävästi. Latvuspeitto lieventää myös helleaaltoja: viheralueet ja etenkin puut, viilentävät lämpötiloja 1–3 astetta ja niiden viilentävä vaikutus voi ulottua 60 metrin etäisyydelle puistosta³.Voimistuvat helleaallot ja puuston viilentävä vaikutus on otettava nykyistä paremmin huomioon kaupunkisuunnittelussa. Puusto, yhdistyessään kasvillisuuspeitteisiin pintoihin, hillitsee myös kaupunkitulvia, kun vesi pääsee imeytymään maaperään. Kaupunkipuusto onkin kustannustehokkain keino turvata hiilinieluja, viilennystä ja hulevesien hallintaa.
Miten paljon puustoa tarvitaan, että saadaan ilmastohyötyjä?
Latvuspeiton määrä vaikuttaa suoraan puuston tarjoamiin ilmastohyötyihin. Kuten latvuspeittokartasto tuo esille, puusto ei kuitenkaan jakaudu kaupungissa tasaisesti – eivät myöskään sen tuottamat hyödyt. Puuoikeudenmukaisuus korostaa puuston ja myös niiden tuottamien hyötyjen oikeudenmukaista jakautumista kaupungissa⁴⁵. Kansainvälinen suositus⁶ esittää 30 % latvuspeittoa kaupunginosille ja tätä perustellaan nimenomaan helleaaltojen lieventämisen ja myös terveys- ja hyvinvointihyötyjen näkökulmasta. Myös Co-Carbon hankkeessa tehtyjen tarkastelujen pohjalta kaupunginosa vaikuttaa kääntyvän pääsääntöisesti hiilinieluiksi, kun se ylittää noin 25 % latvuspeiton⁷.
Mitä muita hyötyjä puusto tarjoaa?
Puusto tarjoaa ilmastohyötyjen lisäksi myös virkistyshyötyjä. Puusto tukee fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia⁸⁹ sekä terveyttä¹⁰. Puut ovat myös oleellinen osa kaupunkikuvaa ja puistojen sekä puistokatujen kulttuurihistoriaa. Latvuspeittävyydellä on merkitystä myös kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta. Puut ovat eläviä organismeja, jotka tarjoavat eliöille elinympäristön, ravintoa, suojaa, pesäpaikkoja ja kulkuyhteyksiä. Monimuotoisuushyödyt riippuvat etenkin puuston iästä, lajista ja kasvuympäristöstä. Erityisestivanhat puut ovat tärkeitä eliöstölle – samalla ne ovat myös tärkeitä hiilivarastoja ja merkityksellisiä ihmisille.
Miten kaupungin kannattaa vaalia latvuspeittoa?
Helsingin ja Espoon puustosta noin puolet on yleisillä ja julkisilla alueilla, minkä vuoksi kaupunki on avaintoimija latvuspeiton turvaamisessa. Latvuspeiton ja sen kunnon seurantaan on kehitettävä tarkempia ja toimivampia menetelmiä. On suositeltavaa asettaa puustoa koskevia tavoitteita kaupunki- ja kaupunginosatasolla. Näin voidaan varmistaa uusien alueiden riittävä puuston määrä ja tunnistaa olemassa olevien alueiden kehittämiskohteita, joissa latvuspeittävyyttä tulee kasvattaa ¹¹.
On hyviä kansainvälisiä esimerkkejä kaupunkien puustoa koskevista tavoitteista: Ruotsissa Naturvårdsverket julkisti vuonna 2021 kaupunkien 25 % latvuspeittotavoitteen¹² ja Malmön yleiskaavassa esitettiin 30 % latvuspeittotavoite kaupunginosille¹³. Latvuspeittävyyttä seurataan usein vain kaupunkitasolla, mutta sitä tulisi arvioida ja kehittää erityisesti kaupunginosatasolla ja kortteleissa, sillä helleaaltojen ja kaupunkitulvien lieventäminen sekä virkistyshyödyt ovat paikallisia. Latvuspeittoa tarvitaankin juuri lähellä kotia.
Latvuspeiton vaaliminen edellyttää hyvää tietopohjaa kaupungin puuomaisuudesta ja ohjeistuksia sen säilyttämiseksi. Se vaatii myös poikkihallinnollista yhteistyötä ja esimerkiksi kunnallistekniikan toimijoiden ja talonrakentajien sitoutumista. Jos kaivetaan puiden lähellä, on vältettävä juuriston vahingoittamista. Puuston hoidossa on varauduttava myös tulevaisuuteen ja huolehdittava puuston uusiutumisesta. Samalla on varauduttava muuttuvaan ilmastoon ja kuivuuskausiin ja testattava uusia puulajeja ja lajien alkuperiä.
Miten asukkaan kannattaa vaalia lähipuustoaan?
Helsingin puustosta 15 % on asuinkortteleissa – kerrostaloalueilla n. 7 % ja pientaloalueilla 8 %. Espoossa asuinkortteleiden vastaava osuus on 2%. Asukkailla ja kiinteistöjen omistajilla on tärkeä rooli pihapuuston vaalimisessa¹⁴. Tonteilla on suositeltavaa säilyttää etenkin iäkkäitä ja isokokoisia puita ja suojata niitä vaurioilta. Muista, että myös puu on tonttisi elävä asukas. Puun ulkoasu ei aina kerro sen kunnosta. Sen vuoksi kannattaa pyytää arboristia tai puuasiantuntijaa arvioimaan puun kuntoa ja tekemään tarvittaessa hoitotoimenpiteitä tai seurantasuunnitelman. Uutta tonttia rakennettaessa kannattaa selvittää, miten säilyttää olemassa olevaa puustoa ja maaperää, sillä ne ovat arvokasta luonnonresurssia – ja samalla lisäävät myös tonttisi viihtyisyyttä.
Puita kannattaa myös istuttaa lisää niillä tonteilla, joissa puustoa on vähän, puusto on tasaikäistä ja iäkästä tai puita joudutaan syystä tai toisesta poistamaan. Tällöin on valittava oikea puu oikeaan paikkaan ja varmistettava, että taimella on tilaa kasvaa täysikokoiseksi. Samalla on huolehdittava hyvistä kasvuolosuhteista ja riittävästä valosta ja kosteudesta¹⁵. Näin puista on iloa pitkään.
Manifestin kolme kulmakiveä
1. SÄILYTÄ olemassaolevaa puustoa, etenkin vanhoja puita ja yhtenäisiä puustoisia alueita. Näillä on suurin merkitys ilmastohyötyjen tuottamisessa ja myös monimuotoisuuden tukemisessa. Kestää puulajista riippuen 40–60 vuotta, että puu saavuttaa täyden kokonsa. Uusi puu ei siten pitkään aikaan korvaa vanhaa. Pyri säästämään puustoa uusilla tonteilla ja hoitamaan vanhojen tonttien puustoa siten, että se elää mahdollisimman pitkään.
2. LISÄÄ puuston määrää ja lajikirjoa alueilla, joissa puita on niukasti tai se on yksilajista. Uusia alueita suunnitellessa tulee varata riittävä latvuspeiton määrä. Mitoita puistot, kadut ja pihat siten, että puita mahtuu. Uusia puita istuttamalla voidaan varmistaa ilmastohyödyt pitkällä tähtäimellä. Huolehdi puuston jatkuvuudesta tulevaisuudessa.
3. TURVAA puille hyvät kasvuolosuhteet, varaa riittävä tila juuristolle ja latvustolle. Hoivaa puita istuttamisen jälkeen. Vain hyvinvoiva puu tuottaa pitkäaikaisia ilmastohyötyjä. Suojaa puustoa ja juuristoaluetta liikenteeltä, auraukselta ja työmailla, etteivät runko ja juuret vaurioidu. Kun puut elävät pitkään, niiden hyödyt moninkertaistuvat. Puut ovat eläviä organismeja, joista tulee pitää huolta. Näin ne pitävät huolta myös meistä.
Tekijä: maisema-arkkitehtuurin prof. Ranja Hautamäki, Co-Carbon hanke
Tutustu pääkaupunkiseudun latvuspeittokartastoon!
Tule katsomaan suurta latvuspeittokarttaa Designs for a Cooler Planet -näyttelyyn 5.9.- 28.10!
Lähteet:
¹ Leppänen, P.-K., Kinnunen, A., Hautamäki, R., Järvi, L., Havu, M., Junnila, S., & Tahvonen, O. (2024). Impact of changing urban typologies on residential vegetation and its climate-effects – A case study from Helsinki, Finland. Urban Forestry & Urban Greening, 96, 128343. https://doi.org/10.1016/j.ufug.2024.128343
² Havu, M., Kulmala, L., Lee, H. S., Saranko, O., Soininen, J., Ahongshangbam, J., & Järvi, L. (2024). CO2 uptake of urban vegetation in a warming Nordic city. Urban Forestry & Urban Greening, 94, 128261-.
³ Grilo, F., Pinho, P., Aleixo, C., Catita, C., Silva, P., Lopes, N., … Branquinho, C. (2020). Using green to cool the grey: Modelling the cooling effect of green spaces with a high spatial resolution. The Science of the Total Environment, 724, 138182–138182.
⁴ Zhou, W. et al. (2021) Urban tree canopy has greater cooling effects in socially vulnerable communities in the US. One earth (Cambridge, Mass.). [Online] 4 (12), 1764–1775.
⁵ American Forests (2021). Tree Equity Score. Ensuring tree cover in cities is equitably distributed. American Forests, Washington DC. https://www.americanforests.org/tools-research-reports-and-guides/tree-equity-score/
⁶ Konijnendijk, C. C. (2023) Evidence-based guidelines for greener, healthier, more resilient neighbourhoods: Introducing the 3–30–300 rule. Journal of forestry research. [Online] 34 (3), 821–830.
⁷ Kinnunen, A (2024) Julkaisussa: Hautamäki, R., Ariluoma, M. (2024). Kaupunkivihreä ilmastotekona. Arkkitehti-lehti 1/2024, s. 39-45.
⁸ Marselle, M. R. et al. (2021) Pathways linking biodiversity to human health: A conceptual framework. Environment international. [Online] 150106420-.
⁹ Tyrväinen, L. et al. (2014) The influence of urban green environments on stress relief measures: A field experiment. Journal of environmental psychology. [Online] 381–9.
¹⁰ Aivelo, T. & Lehtimäki, J. (2021). Luonnon monimuotoisuus edistää kansanterveyttä. Duodecim 2021;137: 2135–41.
¹¹ Hautamäki, R., Laita, A. (2024). Latvuspeittävyys – monihyötyisen vihreän infrastruktuurin indikaattori. Toim. Mari Vaattovaara, Jussi Jännes, Mikko Posti. Kohti kestävämpiä asuinalueita: Kaupunginosien ja kortteleiden kestävyysindikaattoreita. https://helda.helsinki.fi/items/398bac8f-ab24-4f07-bd98-9389cc44070c
¹² Naturvårdsverket (2021). Uppdaterad åtgärdstabell 2021-2025 för Åtgärdsprogram för särskilt skyddsvärda träd.
¹³ Malmö stad (2023). Översiktsplan för Malmö 2023.
¹⁴ Espoon kaupunki (2024). Puu paikallaan. Miksi ja miten säästät puita kaupungissa. Ympäristönsuojelun julkaisuja 3/2024. https://admin.espoo.fi/sites/default/files/2024-07/Puu%20paikallaan%20-esite_saavutettava_VALMIS.pdf
¹⁵ Ariluoma, M., Kinnunen, A., Lampinen, J., Hautamäki, R., Ottelin, J. (2024). Optimizing the co-benefits of biodiversity and carbon sinks in urban residential yards. Front. Sustain. Cities 6. https://doi.org/10.3389/frsc.2024.1327614
Kuva: Tiina Merikoski